Edelleen löytyy blogi..

No niinhän siinä taas kävi näin, piti jotain kirjoittaa mutta se vaan jäi ja jäi ja vuodet vaan vierii.. 2022 oli edelleen palsta ja tällä kertaa lähempänä rakennuksia eli lyhyempi matka roudata tavaroita.

Kuitenkin samanlaista savista peltoa taas joten lavakauluksiin taas turvetta ja kasvusammalta sekä biohiiltä ja bokashimultaa

Ja koska fasaaneita löytyy runsaasti edelleen, tein sähköputkista tällä kertaa kehikon jotta ne ei nyt taas tekisi chilien väliin pesäänsä

Rhomboideum vietti myöskin kesänsä ulkona ja tuntui kyllä pitävän olostaan

Kesäkurpitsaakin tuli kasvatettua kun sain taimia. Jos siitä ei nyt muuta hyötyä ollut niin tuli ainakin biomassaa mistä seuraava palstanpitäjä lähinnä hyötyy. Kuten paikoilleen jätetyistä turpeista ja muistakin mitä sinne jäi sen jälkeen kun siirsin lavakaulukset taas pois.

2023 tilanne muuttuikin radikaalisti ja todella hyvään suuntaan. Sain palstan alapellolta joka on monivuotinen palsta niin kauan kuin haluaa ja ei mokaile ainakaan pahasti. Tosin hommaa tuli nyt paljon enemmän kun siitä piti ensin purkaa kaksi isoa puulavarakennelmaa mitkä joku aikaisempi palstalainen oli sinne rakentanut isosta leveästä lankusta. Sain tuon paikan vasta kesäkuun toisella viikolla ja vieläkin muistaa sen kesäpäivän kuumuuden kun sitä piti purkaa vajaa 2 metrisellä sorkkaraudalla palasiksi ja kantaa palaset lähelle rantaa kun se meni yhteispuutarhaan hyötykäyttöön.

Ja tottakai kun kerran kuuma kesä niin savista kovaa maata pitää myös kaivaa jos jotain haluaa sinne kasvamaan edes jossain aikataulussa. Juolavehnän / niittyjuolan juuret menee suht syvälle mutta ei kuitenkaan niin syvälle etteikö sinne saisi kaivaa tuolla palstalla. Mielenkiintoista oli tuossa kaivamisessa se että noin 4 metrin matkalta löytyi 4 eri savityyppiä, osa ihan kivikovaa mutta kaivettavissa silti.

Kesäkuun lopulla kaivelut oli edistyneet jo sen verran että sopivasti palstalta löytyneet lavakaulukset saattoi ottaa käyttöön ja täyttää taas turpeella, bokashilla, biohiilellä, perliitillä, kookoskuidulla ja vermikuliitilla. Lannoitteeksi meni bokashin lisäksi luu ja verijauhoa ja kanankakkaa.

Chiliä, tomaattia ja kurkkua menossa harsokaaren alle tottumaan uuteen paikkaansa.

Ananaskoisoja / mansikkakoisoja ja herneitä kun yllättäen tässä vaiheessa vuotta ne on jo alennuksessa. Koisot maksoi vain 3.50€ paikallisesta K-Raudasta ja ostinkin loput 2 mitä siellä oli vielä myynnissä.

Rustasta löytyi alelaarista 7.14€ hintaan rypäleitä mitä aikaisemminkin miettinyt ja kun löytyi Pinot Noiria ja Rieslingiä siihen hintaan niin piti ostaa ihan vain kokeeksi kestääkö ne talvea Suomessa ilman kasvihuoneen suojaa. Jää nähtäväksi menikö rahat hukkaan. Zilga kestää hyvinkin talvea mutta siinä on rypäleet puolillaan siemeniä niin ei niitä viitsi kasvattaa. Toki nykyään on muitakin Suomen talvea kestäviä lajikkeita, täytyy tutkia asiaa vaan tarkemmin jos nuo ei talvesta selvinnyt. Joku jänö niitä toki on mutustellut ja joku kävellyt päälle kun ne on niin pieniä vielä. Itsekin vahingossa pari kertaa kävellyt melkein päältä.

Helsingin Plantagenista löytyi vielä parsaa mitä tuosta kuvasta on kyllä todella huono havaita

Näitäkin ostin 2 kappaletta vaikka näihin olisi ostettuja siemeniäkin ja naapuripalstalainenkin antoi omistaan siemeniä. Näissä vaan se ongelma että siinä menee muutama vuosi että niistä oikeasti saisi jotain syötävää. Ostamalla taimen säästää vuoden

Paikallisesta puutarhaliikkeestä Flör löytyi pensasmustikoita ja Kouvolan Hankkijalta löytyi harmaa-ajuruohon taimia puskien alle. Ajuruohot on hyviä maanpeittokasveja ja perhoset tykkää näistä.

Kouvolan hankkijalta löytyi myös mesimarjoja joita en nyt vartavasten mennyt hakemaan vaan olin työmatkalla sillä suunnalla niin miksipä en ostaisi sitten sieltä. Ja varsinkin kun oli ainoa kauppa mistä niitä enää sai ostettua. Siinä on kahta erilaista mesimarjaa joten jos selviävät hyvin hengissä niin jotain marjaakin saattaa olettaa keräävänsä.

Flöristä ruusukvitteenejä ja karpaloita sekä hunajamarjoja kaikki samaan penkkiin.

Mesimarjoja istutettuna ja kokeilu saako hunajamarjasta otettua pistokasta että niitäkin saisi lisää kasvamaan

Ruusupapuja mitä sain äidiltäni, hyviä keräämään syvillä juurillaan typpeä maasta ja ilmeisesti ihan hyvää syötävääkin. En tosin maistanut, otin vain siemeniä näistä talteen seuraavia vuosia varten.

Tomaatit ja kurkut vallannut alaa mutta tomaateista ei ehtinyt tulemaan kuin muutamat maistiaiset. Pitäisi olla joku korkealla oleva teline mistä saisin vedettyä tukinaruja alaspäin jotta ne kasvaisi vähän enemmän ylöspäin eikä valtaa koko aluetta lakoamalla kaikkein muiden päälle.

Toinen ruusukvitteeni on maistunut rusakoille mutta saattaa tuosta kuitenkin vielä selvitä hengissä. Eipähän tarvitse latvoa tai trimmata muuten vuosiin jos se siitä vaan vielä herää. En ehtinyt tekemään mitään suojauksia noille, tarkoitus kuitenkin on tehdä joku suht kestävä häkki näiden kaikkien puskien ympärille

Minttu selvisi talvesta vihreänä mutta niin se on useana vuotena itselleni tehnyt useamman kerran ja kevään kunnolla koittaessa ovat kuitenkin kuolleet. Minttuja on tarkoitus kuitenkin laittaa lisää itämään maahan kaivettuihin kukkaruukkuihin. Toimivat rajaviivana ja minttu on kuitenkin sellainen että lähtee herkästi karkuun niin se on pakko koittaa estää jo istutusvaiheessa. Voisihan niitä toki kasvattaa lavakauluksessa myös mutta täytyy nyt katsoa onko niille sen vertaa tilaa. Tonkiminen palstalla on jo aloitettu, maa oli sulanut jo sen verran että maata saattoi jo kaivaa. Paremmat ilmat kaivaa sitä nyt kuin keskellä kesää ja juolavehnät alkavat vasta heräilemään niin hyvä hetki saada niitä maasta ylös että se savinen maa kuivuu edes vähän.

Minullahan on blogikin...

Suunnitelmat oli suuret mutta eipä se paljoa auttanut tänäkään vuonna. Ajatuksena oli taas idättää jotain chilejä mistä on enää 1 tai 2 siementä ja jotain villiä kuten Flexuosumia ja Tovariita. Idätykset alkoi hyvissä ajoin, samaan aikaan minttu oli töissä vielä ihan hyvin hengissä vaikka lunta olikin jo satanut päälle.

Idätykset

Talvehtiva minttu

Caribbean Habanero itää

Muut idätettävät

Lopulta Caribbean Habanero Red oli ainoa joka kasvatti sirkkalehdet ja pari muuta lehteä mutta lopulta meni ruukutuksen jälkeen kuolemaan eikä lisätty siemen samaan astiaan enää asiaa pelastanut. Töissä sain sentään sitruunan itämään siemenestä sekä klementiinin mutta klementiinikin meni kuolemaan ruukun vaihdon jälkeen ja siinä olikin pääjuuri jo liian pitkä. Yllättävän paljon kasvoi pinnan alla kun juuri noin 10 cm ja mullan päällä vajaa 5 senttiä ja pari hassua lehteä. Toki molempia saa ostettua sesonkiaikaan kun on nopea mutta ei se ole ihan sama ostaa valmista kuin kasvattaa ja koittaa vaalia sitä itse pienestä pitäen. Oliivipuu toki eri asia, ei sellaiseen ole aikaa ja töihin ostettu vajaa 2 metrinen joka on siellä nyt sisällä toista vuotta.

Bilteman kasvihuone

Tuli ostettua lavakauluksen päälle tarkoitettu minikasvihuone Biltemasta ja huomattua ettei se muokkaamatta kyllä selviä päivääkään pihalla jos vähänkin tuulee. Oli halvin ja muut tuplaten kalliimmat tuntui kärsivän ihan samasta viasta, tuuli riepottelee luukkuja kun niitä ei saa mitenkään lukittua. Onneksi samasta kaupasta saa korjaussarjan, vähän porailua ja popniittejä niin saa salvat kiinni ja narulla lukittua aukiasentoon niin ei pieni tuuli haittaa mitään. Tuon sai suunnilleen samaan hintaan kuin pelkät paneelit olisi maksanut joten ihan hyväksyttävää sinänsä että profiilit on ihan rimpulat.

Satoaa

Jotain satoakin tuli tältä vuodelta. Moneta avomaankurkku tuntui viihtyvän oikein hyvin ja sitruunakurkusta tuli myös hyvä sato. Mutta näitä en kasvattanut kotona vaan hetken mielijohteesta liityin Elävän Kulttuurin Koroinen nimiseen yhdistykseen josta sain vuokrattua itselleni puolen aarin kokoisen palstan. Alkuun luulin että oma tontti olisi aarin kokoinen ja olo oli aika helpottunut kun se olikin vain puolikas mikä sekin ihan kyllin suuri omiin tarpeisiin...

Lavakauluksilla kasvamassa

Minttua valuharkossa kasvamassa

Yleisnäkymää alueelta

Oma palsta

Kurkut etualalla

Kurkkuja, maissia, tomaatteja ja chilejä

Pantano Romanesco

Hieman huono ajoitus aloittaa mitään palstakasvattelua kun idätettävät ei idä joten piti tehdä pikaisia ratkaisuja. Herne ja maissi ei ollut kuitenkaan vielä myöhäistä koittaa idättää ja molemmat onnistuikin ihan hyvin. Hernesatoa tosin ei paljoa tullut kun ei sillä ollut oikein tilaakaan kasvaa, maissit hieman myöhässä kun olisin voinut idättää ehkä viikkoa kahta aikaisemmin jos kotona olisi ollut tilaa. Sitruunakurkku onnistui yli odotusten ja Moneta avomaankurkku vielä paremmin. Äidille olin aikaisemmin antanut Pantano Romanescon siemeniä ja sain häneltä yhden ylijäämätaimen, chilejä piti sitten ostaa taimena puutarhakaupoista ja niissä tulikin pieniä pettymyksiä kun valikoima on mitä on.

Pellavan rohkausta

Valitettavasti siellä "joutuu" hommiinkin jos menee vääränä päivänä katsomaan miten omalla palstalla menee. "Ai kiva, sä tulit talkoisiin. Meitä onkin täällä niin vähän väkeä". Oma palsta liian lähellä pellavapeltoa joten pellavan rohkaaminen tapahtui siinä ihan lähellä. Eipä toisaalta ollut mikään kiire enkä ole koskaan moista tehnyt niin miksipä ei. En ollut aikaisemmin tehnyt heinätöitäkään joten sekin on nyt koettu. Helppoa kuin heinän teko tokaisu varmaankin tarkoittaa sitä että riittää että kädet liikkuu oikeaan suuntaan oikeaan aikaan eikä tarvitse sen kummempia miettiä.

Ramiro

Jättitulikukka

Tuolla kasvattelussa on muutamia, omasta mielestä pieniä ja ihan fiksuja rajoituksia.

• Muinaismuistoaluetta joten siellä ei saa kaivaa yli 30 cm syvyyteen. Ainoat mitä kaivoin oli noin 5 senttiä syvät kuopat perunoille mitä laitoin sinne rinkiin kasvamaan mutta lopulta en ensimmäistäkään kaivanut ylös.
• Ei keinotekoisia lannoitteita. Siis ei mitään puutarhan kesää tai muutakaan teollisesti tehtyä mutta eipä tuo itseäni haitannut sekään. Paikan päällä palstan hintaan kuuluu vesi ja hevosen lanta mikä toimii oikein hyvänä lannoitteena. Ja mielellään maata pitäisi myös parantaa mitä tuo lanta tekeekin. Ja ehkä se etten nostanut perunoita ylös. Typpeä sitovaa apilaa sai ihan rauhassa repiä pois ja kipata maata päälle joten sekin parantaa maata ajan kanssa. Bokashi oli ihan OK ja sitä tuonne laitoinkin lavakauluksiin lannan kanssa. Muuten kasvualustana oli kookoskuitu, biohiili, sammaleesta tehtyä turpeen korviketta (mikä menee ehdottomasti jatkoon), turvetta, multaa, vermikuliittia ja perliittiä.
• Ei mielellään mitään haittalajikkeita mitkä sotkee paikallista luontoa karatessaan (lupiini esimerkkinä) ja muutenkin pitäisi vähän ajatella mitä kasvattaa.

Muiden näin kääntävän koko palstansa alueen ympäri ja osalla olikin hyvin paljon kaikkea kasvamassa. Osa taas "kasvatti" pujoa ja muuta rikkaruohoa kun ei kitkenyt niitä pois. Itse en oikeastaan muuta kitkenyt kuin pujon joka on pioneerilaji (muut syrjäyttää ajan saatossa jos kasvualusta otollinen) mutta muita kasveja sitten tutkinkin enemmän ennen kitkemistä. Jos en tiennyt mitä ne on, mitä tapahtui useasti, otin ensin selvää mikä kasvi on kyseessä ja mikä sen mahdollinen hyöty on. Plussaa siitä koitui muihin palstoihin verrattuna siitä ettei se ollut mikään savilätökkö kun satoi joten kaatumisvaaraa ei oikein ollut. Ja mehiläiset tykkäsi kun siellä oli paljon kasveja myös heille ja niitä mehiläisiä olikin paljon. Jotain yrttejä laitoin kasvamaan, en niinkään itselleni vaan mehiläisille ja perhosille. Niille ei kuitenkaan ole enää niin paljoa elintilaa lähellä keskustaa ja ne on melkoisen terapeuttisia otuksia kun pörrää ympärillä.

Jätin sinne myös kasveja kasvamaan mitä muut yleensä pitää rikkaruohoina. Kuten Lutukka joka on vähän rikkakasvia, vähän villiyrttiä. Peltokurjennokka joka taas jäi kasvamaan maanparannustarkoituksissa sekä perhosille ja mehiläisille. Viisisädetyräkki mikä nyt muuten oli suht erikoisen näköinen. Vanhalle kansalle lääkeyrtti ja nykytietämyksen mukaan pitäisi suunnilleen polttaa heti tavatessa. Ja itselleni tärkeimpänä Jauhosavikka, niin sanotusti pula-ajan pinaatti. Sillä pienellä erotuksella että ei paljoa ötökät vaivaa, paremmat ravintoarvot kuin itse pinaatilla ja jos sitä jossain kasvaa, se on merkki siitä että juuri siihen pitäisi perustaa puutarha koska se ei tykkää kasvaa missään huonossa maaperässä. Ja ihan bonuksena se on myös omaan makuun huomattavasti parempi kuin pinaatti pienen ryöppäämisen (oksaalihappo) jälkeen. Aivan loistavaa täytettä ravioleihin ja tuoreena sopii salaatteihin tolkullisella määrällä.

Tuo palsta olisi tarkoitus ottaa käyttöön tulevanakin vuonna ja nyt pitäisi vähitellen alkaa idättämään chilejä ja miettimään mitä muuta sinne haluan kasvamaan. En ainakaan pujoa joten se ikuisuusprojekti jatkuu koska sitä kasvaa siellä lähellä joka tapauksessa ihan tarpeeksi. Ja itselleni tärkein syy tuohon yhdistykseen liittymiseen oli viereisen joen sivuhaaran parannus lohille, jos sinne joskus saataisiin pysyvä kanta luonnonvaraista lohta. Tosin tuo talkoohetki meni itseltäni ihan täysin ohi mikä valitettavaa. Ehkä näitä "rikkakasveja" voisi tutkia ja tallentaa hieman tarkemmin kun nyt ei ole mistään edes kuvaa, pelkkien muistikuvien perusteella. Pitää vaan olla aktiivisempi, ei se riitä että ottaa kuvan ja ajattelee että laitan sit myöhemmin blogiin jotain. Tammikuusta Joulukuuhun voi olla yllättävän lyhyt matka kun vaan siirtää ja siirtää. Nuo 20 kuvaa kuitenkin muuttui alkuperäisestä koostaan kuitenkin noin sekunnissa, kaikki kerralla ja enemmän aikaa meni upata ne googleen...