Patonkia ja lötkötytöt feat Flexu

Vähänpä tiesin kun viimeksi uhosin että postaus tulee jo nyt ja sisältää jotain ruokaan viittaavaa edes etäisesti. Tuli sitten tehtyä patonkia kun tulin töistä kotio. Syynä se ettei kaapissa taaskaan "mitään syötävää", mahasta pitkin päivää kuulunut jotain kurinaa ja mölinää joten jotain piti tehdä. Kaupastahan olisi saanut ostettua ruokaa mutten enää jaksanut kun koko päivän saanut hikoilla kuin grillattava sika. Ja hyvä tekosyy ottaa kuvia ja saada itseään niskasta kiinni edes sen verran että jotain tulee useammin blogiin. Aloitetaan patongilla. Vastuuvapautuslausekkeena, en ole kokki enkä edes kuvittelekkaan olevani mutta nälän saan tilapäisesti siirtymään esimerkiksi seuraavalla reseptillä:

• Pari nyrkillistä vehnäjauhoja
• Noin puolen pussia kuivahiivaa
• Jonkun verran suolaa
• Chilijauhetta sopivasti
• Oliiviöljyä plubplub tai vaihtoehtoisesti plubplubplub
• Vettä suunnilleen pari desiä

Sekoitetaan nämä keskenään kohtuu hyvin. Jos sormia kihelmöi tai jotain etäistä poltetta tuntuu sormissa, chilijauhoa voi lisätä vähän. Ihan vähän formaggio juustoa voi lisätä jo tässä vaiheessa. Sitten kun edellämainituista tulee tasaista liimaa, lisätään vähitellen 4-6 nyrkillistä lisää jauhoja. Jos vehnäjauhot loppuu, ei haittaa, voi jatkaa ruisjauhoilla ja muistuttaa itseään että sitten seuraavaksi taas kaupasta lisää jauhoja. Kun taikina ei enää ihan pahasti sormiin tartu, jätä se rauhaan jonkun tekstiilin alle. Liina, pannulappu, pipo tms.

Taikinaa

Anna taikinan olla tovi, tiskaa sillävälin. Ja ota kuvia kasveista mitkä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sitten pese pöytä etikalla ettei patongissa maistu mitään saippuan sivumakua (ei pakollista, riippuu keittiöstä).

Kissankarvaflexu

Flexuosumille annettu lannoitetta samalla kuin muillekkin pikkutaimille, silloin kun muistuu mieleen. Pienehköllä (50 + 10 ml = 60 ml) lääkeruisku on erittäin kätevä siihen, saa tasaisesti "pyöritettyä" kasville ja riittävän tarkkaan. Levää näkyy, ei haittaa. Kasvuakin näkyy, pelkkää plussaa. Juuria alkaa näkymään soran ylätasossa asti eli noin muutamahko sentti pohjaan vielä matkaa.

Rhomboideum

Eka lötkötyttö. Rhombo on ollut seminätisti, piti teipata tukikeppiin toinen samanlainen keppi kiinni niin pysyy ryhdissään. Haarautunut ihan ok. Vierustoverit tosin "uinut liiveihin" ja erottelussa meni oma aikansa...

Taikina valmis käsiteltäväksi

Tällävälin rauhassa ollut taikina on valmis seuraavaan vaiheeseen. Kulhosta pois, lyödään etikalla pestyyn pöytään (jonka pesu siis ei pakollista, riippuu olosuhteista) jotta enimmät ilmakuplat häviää. Sitten pöytään reilusti jauhoja ja vaivataan.

Vaivattu ja vaivaamista vielä vailla

Vaivataan ja vaivataan. Välillä jauhoja lisää, ei nyrkillistä kerralla kuitenkaan. Käytännössä möykky jauhojen päälle, painetaan, käännetään päällekkäin, painetaan yhteen, käännetään, painetaan jne. Ihan sama kuin vaikka pastataikinassa...

Kaulitaan

Kaulitaan taikina ohueksi, niin leveäksi mitä voi kuvitella uunipeltiin mahtuvan. Saa olla ohut toisesta päästä mistä rullataan, vaikka sellainen huonosta kauhuleffasta maskin keinonahkapaksuus mistä valo näkyy läpi, aina parempi. Jos näkyy selkeästi läpi, on tullut todennäköisesti reikä. Käännellään samalla ympäri kun kaulitaan ja heitetään lisää jauhoja ettei tartu pöytään, se saa liikkua ihan vapaasti. En tiedä tarkkaa termiä mutta tuo "kääretortun" pohja, mikälie lätty saa olla niin pitkä kuin jaksaa ja tilaa riittää. Ottaen toki huomioon että vähän se vielä paisuu ettei mitään limppua siitä sentään tee jotta uuniinkin mahtuisi.

Täytteet

Ei ehkä perinteinen patonkiresepti mistä pyöräytetään sellainen sauva ja tuikataan uuniin. Tarkoitus oli hävittää hyvillä mielin jääkaapista kohta vanhaksi menevää einestä eikä kiinnostanut syödä pelkkää peruspatonkia. Ruokaahko lötkö. Ei ihan ruokaa mutta melkein. Nälän saa siirrettyä aamuun ja aamulla parit kupit espressoa siirtää nälän taas eteenpäin. Täytteeksi tuli tälläkertaa Original Death soosia parin sentin siivu koko leveydeltä, Mozzarellan jämät, Chili Goudaa muutama siivu, lisää Formaggiota, Serranokinkkua, voita muutamat nokareet ja makua tuomaan limepippuria. Rullataan, täyttöpäästä lähtien toki.

Viipaloidut pötköt

Laitetaan vettä kippoon, vaikka siihen taikinakulhoon, kunhan kädet sinne mahtuu. Tai senkään niin väliä, kunhan kädet on märät. Sitä ennen laitetaan uuni 225C° lämpeämään. Venytetään päälliosaa pötkön alle märin käsin ja kastellaan vielä sitä päätyä vähän lisää jotta venyy kunnolla ja muotoutuu tiiviisti. Ei sillä että olisi esteettisesti jotenkin kauniimpi (en välitä miltä näyttää kunhan on hyvää) vaan ettei täytteet valahda pellille, tämä kun ei ole rullakebab. Terävällä veitsellä viillot niihin kohtiin mistä kuvittelee että tulee sopivan kokoinen suupala kun valmista pötkylää täyttää. Ei niin syviä että menee täytteisiin saakka kuitenkaan, voi vaikka myötäillä pötkylän muotoa. Viiltoihin tilkka oliiviöljyä. Uuniin tungetaan vielä vedenpitävä astia ja uuninkestäväkin, siihen vettä kosteutta tuomaan, (ei pakollista). Ajastin 10 minuutin päästä piippaamaan ja muihin puuhiin. Ennen uuniinlaittoa pötköt voi olla vaikka puolen tuntia taas liinan alla vähän kohoamassa vielä lisää, ei pakollista...

Ulupica Large

Rhombon riitapukari #1. Ei mahdu kuvaan ei ja menee ihan minne sattuu pitkin pöytää. Lasia päin kasvanut ja saanut toki valoa mutta ei kovin tukevaa kasvua ole. Tästä on toki minua varoitettu mutta en tietenkään muistanut saksia sitä riittävästi riittävän usein. Oikeastaan, en ole saksinut ollenkaan...

Punottuna

En nytkään käyttänyt saksia, siirsin sen hamaaseen tulevaisuuteen. Palmikoitu samalla tapaa kuin viimevuonna Canario ja muutamat muut vanhukset. Mitä tuosta sitten isompana tulee, sen ajan ongelma. Nyt kasvanut jo liikaa enkä tohdi enää saksia.

Lansut

Lanceolatumit 3 kpl aika samoissa puuhissa, ei pysy pystyssä. Tähän aikaan vuodesta parvekkeella olisi runsaasti valoa tarjolla mutta ei vielä riittävästi tilaa. Kymmenen minuuttia suunnillen kulunut, aika ottaa toinen pötkö pois uunista ja ripotella uuniin vielä palaavan päälle vettä rapeutukseksi. Toinen raakana? Niin. Se menee makuupussiin tiskipöydälle lautaselle eli pakastepussiin ja siitä pakastimeen. Esipaistettu mikä vaatii sen toiset 10 min sulaakseen ja paistuakseen. Ei mun nyt niin nälkä sentään ole että kaksi söisin. Jäähtyneenä pakastimeen ja syödään joku toinen päivä...

CAP 501

Tämä CAP 501 taas ehkä pahin kurkoittelija. Yritetty saada siihen hieman ryhtiä kun oli miltei vaakatasossa koko latva. Valoa kohti tehnyt mieli joten aika lailla toisten päällä kasvanut. Ainut näistä mikä kukkii mutta kukat lähtee niin helposti irti että valoa vaatinee vielä lisää. Isompi ruukku tuskin asiaa pahentaisi...

Pötkö

Pötkö uunista ja annetaan tovi jäähtyä. Syödään puolet ja vietetään puolen tuntia puhelimessa. Silti tuo tuntuu vielä sopivan lämpimältä vaikka onkin jo ihan kylmä. Kyllä tuota syö ennemmin kuin turpaansa ottaa. Rucolaa tuo tosin olisi vielä tarvinnut mutta kun ne vielä on niin säälittäviä rääpäleitä niin ei tällä kertaa. Viherminttu sopii myös, basillikat ja sitruunamelissa, yhdessä tai erikseen. Aika moni yrtti tuo hyvän lisän, koiruohoa tosin en ole vielä koittanut. Mitä muihin täytteisiin tulee, juustot on hyviä, jopa raejuusto. Feta erityisesti. Tonnikala purkista tai fileestä ohueksi leikattuna ja pannulla pikaisesti paistettuna. Leikkeleistä vaikka metwursti ja pepperoni käy myös. Mitä jämiä keittiöstä tai parvekkeelta nyt löytyy. Possusilakkaa en edes halua tosin tehdä mutta rocototahna on erinomaista täytettä. Jos tänäkään vuonna ei rocotoista taaskaan tule mitään, ostan niitä tai suoraan tahnaa ja koitan lohen mädillä tai vastaavalla. Kaikennäköistä kun tulee mieleen minkä voi toteutaa ja tietääpähän sitten mitä ei kannata enää koittaa... Näyttäähän tuo jo kertaallen syödyltä ainakin poikkileikkauksesta mutta syötyä tuli ja nälkä poistettu. Sopivaa laiskan tyypin ruokaa kun on niin kuuma ettei jaksa lähteä kauppaan (missä tosin on ilmastointi...)