Minullahan on blogikin...

Suunnitelmat oli suuret mutta eipä se paljoa auttanut tänäkään vuonna. Ajatuksena oli taas idättää jotain chilejä mistä on enää 1 tai 2 siementä ja jotain villiä kuten Flexuosumia ja Tovariita. Idätykset alkoi hyvissä ajoin, samaan aikaan minttu oli töissä vielä ihan hyvin hengissä vaikka lunta olikin jo satanut päälle.

Idätykset

Talvehtiva minttu

Caribbean Habanero itää

Muut idätettävät

Lopulta Caribbean Habanero Red oli ainoa joka kasvatti sirkkalehdet ja pari muuta lehteä mutta lopulta meni ruukutuksen jälkeen kuolemaan eikä lisätty siemen samaan astiaan enää asiaa pelastanut. Töissä sain sentään sitruunan itämään siemenestä sekä klementiinin mutta klementiinikin meni kuolemaan ruukun vaihdon jälkeen ja siinä olikin pääjuuri jo liian pitkä. Yllättävän paljon kasvoi pinnan alla kun juuri noin 10 cm ja mullan päällä vajaa 5 senttiä ja pari hassua lehteä. Toki molempia saa ostettua sesonkiaikaan kun on nopea mutta ei se ole ihan sama ostaa valmista kuin kasvattaa ja koittaa vaalia sitä itse pienestä pitäen. Oliivipuu toki eri asia, ei sellaiseen ole aikaa ja töihin ostettu vajaa 2 metrinen joka on siellä nyt sisällä toista vuotta.

Bilteman kasvihuone

Tuli ostettua lavakauluksen päälle tarkoitettu minikasvihuone Biltemasta ja huomattua ettei se muokkaamatta kyllä selviä päivääkään pihalla jos vähänkin tuulee. Oli halvin ja muut tuplaten kalliimmat tuntui kärsivän ihan samasta viasta, tuuli riepottelee luukkuja kun niitä ei saa mitenkään lukittua. Onneksi samasta kaupasta saa korjaussarjan, vähän porailua ja popniittejä niin saa salvat kiinni ja narulla lukittua aukiasentoon niin ei pieni tuuli haittaa mitään. Tuon sai suunnilleen samaan hintaan kuin pelkät paneelit olisi maksanut joten ihan hyväksyttävää sinänsä että profiilit on ihan rimpulat.

Satoaa

Jotain satoakin tuli tältä vuodelta. Moneta avomaankurkku tuntui viihtyvän oikein hyvin ja sitruunakurkusta tuli myös hyvä sato. Mutta näitä en kasvattanut kotona vaan hetken mielijohteesta liityin Elävän Kulttuurin Koroinen nimiseen yhdistykseen josta sain vuokrattua itselleni puolen aarin kokoisen palstan. Alkuun luulin että oma tontti olisi aarin kokoinen ja olo oli aika helpottunut kun se olikin vain puolikas mikä sekin ihan kyllin suuri omiin tarpeisiin...

Lavakauluksilla kasvamassa

Minttua valuharkossa kasvamassa

Yleisnäkymää alueelta

Oma palsta

Kurkut etualalla

Kurkkuja, maissia, tomaatteja ja chilejä

Pantano Romanesco

Hieman huono ajoitus aloittaa mitään palstakasvattelua kun idätettävät ei idä joten piti tehdä pikaisia ratkaisuja. Herne ja maissi ei ollut kuitenkaan vielä myöhäistä koittaa idättää ja molemmat onnistuikin ihan hyvin. Hernesatoa tosin ei paljoa tullut kun ei sillä ollut oikein tilaakaan kasvaa, maissit hieman myöhässä kun olisin voinut idättää ehkä viikkoa kahta aikaisemmin jos kotona olisi ollut tilaa. Sitruunakurkku onnistui yli odotusten ja Moneta avomaankurkku vielä paremmin. Äidille olin aikaisemmin antanut Pantano Romanescon siemeniä ja sain häneltä yhden ylijäämätaimen, chilejä piti sitten ostaa taimena puutarhakaupoista ja niissä tulikin pieniä pettymyksiä kun valikoima on mitä on.

Pellavan rohkausta

Valitettavasti siellä "joutuu" hommiinkin jos menee vääränä päivänä katsomaan miten omalla palstalla menee. "Ai kiva, sä tulit talkoisiin. Meitä onkin täällä niin vähän väkeä". Oma palsta liian lähellä pellavapeltoa joten pellavan rohkaaminen tapahtui siinä ihan lähellä. Eipä toisaalta ollut mikään kiire enkä ole koskaan moista tehnyt niin miksipä ei. En ollut aikaisemmin tehnyt heinätöitäkään joten sekin on nyt koettu. Helppoa kuin heinän teko tokaisu varmaankin tarkoittaa sitä että riittää että kädet liikkuu oikeaan suuntaan oikeaan aikaan eikä tarvitse sen kummempia miettiä.

Ramiro

Jättitulikukka

Tuolla kasvattelussa on muutamia, omasta mielestä pieniä ja ihan fiksuja rajoituksia.

• Muinaismuistoaluetta joten siellä ei saa kaivaa yli 30 cm syvyyteen. Ainoat mitä kaivoin oli noin 5 senttiä syvät kuopat perunoille mitä laitoin sinne rinkiin kasvamaan mutta lopulta en ensimmäistäkään kaivanut ylös.
• Ei keinotekoisia lannoitteita. Siis ei mitään puutarhan kesää tai muutakaan teollisesti tehtyä mutta eipä tuo itseäni haitannut sekään. Paikan päällä palstan hintaan kuuluu vesi ja hevosen lanta mikä toimii oikein hyvänä lannoitteena. Ja mielellään maata pitäisi myös parantaa mitä tuo lanta tekeekin. Ja ehkä se etten nostanut perunoita ylös. Typpeä sitovaa apilaa sai ihan rauhassa repiä pois ja kipata maata päälle joten sekin parantaa maata ajan kanssa. Bokashi oli ihan OK ja sitä tuonne laitoinkin lavakauluksiin lannan kanssa. Muuten kasvualustana oli kookoskuitu, biohiili, sammaleesta tehtyä turpeen korviketta (mikä menee ehdottomasti jatkoon), turvetta, multaa, vermikuliittia ja perliittiä.
• Ei mielellään mitään haittalajikkeita mitkä sotkee paikallista luontoa karatessaan (lupiini esimerkkinä) ja muutenkin pitäisi vähän ajatella mitä kasvattaa.

Muiden näin kääntävän koko palstansa alueen ympäri ja osalla olikin hyvin paljon kaikkea kasvamassa. Osa taas "kasvatti" pujoa ja muuta rikkaruohoa kun ei kitkenyt niitä pois. Itse en oikeastaan muuta kitkenyt kuin pujon joka on pioneerilaji (muut syrjäyttää ajan saatossa jos kasvualusta otollinen) mutta muita kasveja sitten tutkinkin enemmän ennen kitkemistä. Jos en tiennyt mitä ne on, mitä tapahtui useasti, otin ensin selvää mikä kasvi on kyseessä ja mikä sen mahdollinen hyöty on. Plussaa siitä koitui muihin palstoihin verrattuna siitä ettei se ollut mikään savilätökkö kun satoi joten kaatumisvaaraa ei oikein ollut. Ja mehiläiset tykkäsi kun siellä oli paljon kasveja myös heille ja niitä mehiläisiä olikin paljon. Jotain yrttejä laitoin kasvamaan, en niinkään itselleni vaan mehiläisille ja perhosille. Niille ei kuitenkaan ole enää niin paljoa elintilaa lähellä keskustaa ja ne on melkoisen terapeuttisia otuksia kun pörrää ympärillä.

Jätin sinne myös kasveja kasvamaan mitä muut yleensä pitää rikkaruohoina. Kuten Lutukka joka on vähän rikkakasvia, vähän villiyrttiä. Peltokurjennokka joka taas jäi kasvamaan maanparannustarkoituksissa sekä perhosille ja mehiläisille. Viisisädetyräkki mikä nyt muuten oli suht erikoisen näköinen. Vanhalle kansalle lääkeyrtti ja nykytietämyksen mukaan pitäisi suunnilleen polttaa heti tavatessa. Ja itselleni tärkeimpänä Jauhosavikka, niin sanotusti pula-ajan pinaatti. Sillä pienellä erotuksella että ei paljoa ötökät vaivaa, paremmat ravintoarvot kuin itse pinaatilla ja jos sitä jossain kasvaa, se on merkki siitä että juuri siihen pitäisi perustaa puutarha koska se ei tykkää kasvaa missään huonossa maaperässä. Ja ihan bonuksena se on myös omaan makuun huomattavasti parempi kuin pinaatti pienen ryöppäämisen (oksaalihappo) jälkeen. Aivan loistavaa täytettä ravioleihin ja tuoreena sopii salaatteihin tolkullisella määrällä.

Tuo palsta olisi tarkoitus ottaa käyttöön tulevanakin vuonna ja nyt pitäisi vähitellen alkaa idättämään chilejä ja miettimään mitä muuta sinne haluan kasvamaan. En ainakaan pujoa joten se ikuisuusprojekti jatkuu koska sitä kasvaa siellä lähellä joka tapauksessa ihan tarpeeksi. Ja itselleni tärkein syy tuohon yhdistykseen liittymiseen oli viereisen joen sivuhaaran parannus lohille, jos sinne joskus saataisiin pysyvä kanta luonnonvaraista lohta. Tosin tuo talkoohetki meni itseltäni ihan täysin ohi mikä valitettavaa. Ehkä näitä "rikkakasveja" voisi tutkia ja tallentaa hieman tarkemmin kun nyt ei ole mistään edes kuvaa, pelkkien muistikuvien perusteella. Pitää vaan olla aktiivisempi, ei se riitä että ottaa kuvan ja ajattelee että laitan sit myöhemmin blogiin jotain. Tammikuusta Joulukuuhun voi olla yllättävän lyhyt matka kun vaan siirtää ja siirtää. Nuo 20 kuvaa kuitenkin muuttui alkuperäisestä koostaan kuitenkin noin sekunnissa, kaikki kerralla ja enemmän aikaa meni upata ne googleen...